{"id":1552,"date":"2024-12-16T16:02:34","date_gmt":"2024-12-16T14:02:34","guid":{"rendered":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/?page_id=1552"},"modified":"2025-06-25T13:07:11","modified_gmt":"2025-06-25T10:07:11","slug":"elementor-1552","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/?page_id=1552","title":{"rendered":"Muistelmia ja haastatteluja"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Muistoja Viipurista<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Teksti: Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4n artikkeli aiheesta Keski-Espoon Sanomissa 3\/2024 Elli S\u00f6derlund on t\u00e4ydent\u00e4nyt kirjoitusta
Kuva: Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4<\/p>

Keski-Espoon seniorit tekiv\u00e4t retken M\u00e4ntyharjulle, Taidekeskus Salmelaan katsomaan Wiipuri-oopperaa 29.6.2024. Paluumatkalla Elli S\u00f6derlund muisteli Viipurissa k\u00e4yty\u00e4 sotaa ja evakkoretke\u00e4 Viipurista.\u00a0<\/p>

Elli S\u00f6derlund os. Siilasmaa os. Makkara, syntyi Kivennavalla vuonna 1930. Makkaran perheess\u00e4 oli kuusi lasta ja Elli oli toiseksi nuorin. Sukunimi juonsi juurensa is\u00e4n syntym\u00e4paikkaan, Sakkolassa sijainneeseen Makkara-nimiseen kyl\u00e4\u00e4n (ilmeisesti yksi ortodoksipyhimys Makarioksen nimen muunnelmista). Kivennavan Voipialan kotitilan palon j\u00e4lkeen perheen tie vei usean tilap\u00e4iskodin j\u00e4lkeen Konkkalan kartanoon, jossa is\u00e4 ty\u00f6skenteli hevosten hoitajana ja \u00e4iti keitti\u00f6ss\u00e4. Sielt\u00e4 perhe muutti Viipuriin Ellin ollessa noin nelivuotias. Viipurissa is\u00e4 oli linnoitust\u00f6iss\u00e4 ja \u00e4iti kutomotehtaassa.<\/p>

He asuivat Viipurissa Hiekan kaupunginosassa, Palotorninkatu 5 as. 5:ss\u00e4. Elli k\u00e4vi Hiekan alakansakoulua pari vuotta ja ehti olla yhdeks\u00e4nvuotiaana pari viikkoa unelmiensa kivisess\u00e4 yl\u00e4kansakoulussa, jossa oli miesopettaja Sirki\u00e4 ja alakansakoulussa naisopettaja Jauho. Sitten alkoivat pommitukset syksyll\u00e4 1939.<\/p>

\u201dOlin 9-vuotias, kun sota syttyi. Neuvostojoukot hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t Viipuriin ja aloittivat kaupunkimme tuhoamisen.\u201d Pommitusten alettua Elli pakeni sisaruksineen Monrepos-puiston isojen puiden alle piiloon. Siell\u00e4 he odottivat \u00e4iti\u00e4 t\u00f6ist\u00e4 Viipurin keskustasta. Elli kertoi, ett\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t, kuinka \u00e4iti selvi\u00e4\u00e4 heid\u00e4n luokseen, koska kaupunki oli tulessa. \u00c4iti selvisi kuin selvisikin lastensa luokse. Viipurista alettiin evakuoida melko nopeasti asukkaita muualle Suomeen, Ellin mielest\u00e4 heti pommitusten alkamista seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>

Makkaran perhe l\u00e4hti evakkoon ilman is\u00e4\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4n oli jo mukana sodassa. Isosisko Maire joutui 16-vuotiaana l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pikaisesti mummon kanssa jo etuk\u00e4teen pakoon. He joutuivat yksin\u00e4\u00e4n M\u00e4ntyharjulle varsin kauheaan paikkaan, mutta p\u00e4\u00e4siv\u00e4t my\u00f6hemmin parempaan kotiin. Ellin ja loppuperheen evakkomatka alkoi Hiekan junapys\u00e4kilt\u00e4 h\u00e4rk\u00e4vaunussa, y\u00f6n odottelun j\u00e4lkeen. Elli muistelee: \u201cMatkaan p\u00e4\u00e4stiin aamuy\u00f6st\u00e4 ja pys\u00e4hdyttiin Elisenvaarassa, jossa oli h\u00e4lytys. Piilouduimme aseman tienoon juoksuhautoihin. H\u00e4lytyksen loputtua jatkoimme matkaa Lahteen, jonka Seurojentalolla nukuimme seuraavan y\u00f6n t\u00e4ydess\u00e4 huoneessa lattialle levitetyill\u00e4 patjoilla. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 meille kaikille ilmoitettiin tilap\u00e4iset sijoittumispaikkamme. Perheemme p\u00e4\u00e4si sahanomistajasisarusten kes\u00e4huvilaan Visuvedelle ja yhden omistajasisaruksista, rouva Lamp\u00e9nin, suojelukseen. H\u00e4n teetti meille lapsille kaikenlaisia t\u00f6it\u00e4, esim.
koristeharavointia ja kasvimaanhoitoa. P\u00e4iv\u00e4llisen k\u00e4vimme sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 aina noin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevassa suuressa maalaistalossa, jonka matkan varrella n\u00e4in el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen k\u00e4\u00e4rmeen, tarhak\u00e4\u00e4rmeen. Kaikki muutkin alueen evakot k\u00e4viv\u00e4t siell\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4.\u201d\u00a0<\/p>

Perhe muutti kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1940 Tampereelle omaan kotiin. Tampereella \u00e4iti ty\u00f6skenteli Suomen Trikoon tehtaassa ja is\u00e4 lentokent\u00e4ll\u00e4. Elli muistelee, ett\u00e4 he asuivat Aleksis Kiven kadun ja Satakunnankadun kulmauksessa olevassa puutalossa, presidentti Paasikiven nuoruudenkodissa. Talossa oli paraatirappu Satakunnankadulle p\u00e4in ja keitti\u00f6rappu pihalle. Tampereella k\u00e4vin H\u00e4meenpuiston varrella olevassa kansakoulussa pari vuotta. Yksi vuosi meni sodan alkamisen takia hukkaan.<\/p>

\u201cJatkosodan aikana is\u00e4ni sai ty\u00f6paikan vanginvartijana Helsingin Keskusvankilassa ja muutimme Helsinkiin Vaasankatu 15:een. Helsingin pommituksia mentiin turvaan Kallion ja S\u00f6rn\u00e4isten kalliopommisuojiin. Kerran olin rusettiluisteluissa l\u00e4heisell\u00e4 Brahen kent\u00e4ll\u00e4, kun pommitukset alkoivat kesken kaiken ja sielt\u00e4 oli rynn\u00e4tt\u00e4v\u00e4 suojaan. Valopommeja leijaili taivaan t\u00e4ydelt\u00e4. Juoksimme kalliopommisuojaan Kallion kirkon l\u00e4hell\u00e4. My\u00f6hemmin n\u00e4imme Brahen kent\u00e4lle syntyneen ison kraaterin.\u201d<\/p>

Elli muisteli, ett\u00e4 h\u00e4net ja pikkusisko Aini l\u00e4hetettiin Parikkalan Tivi\u00e4\u00e4n jatkamaan koulunk\u00e4ynti\u00e4 ja pommituksia pakoon. \u201dOlin hyvin ep\u00e4varma l\u00e4hetett\u00e4isiink\u00f6 minua en\u00e4\u00e4 13-vuotiaana pommituksia pakoon, mutta onnekseni p\u00e4\u00e4sin. Pakopaikaksemme oli valittu Aili ja Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4isen kes\u00e4huvila. Aili J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen oli kansakoulunopettaja, joten koulunk\u00e4yntini jatkui siell\u00e4. Lempi J\u00e4\u00e4skel\u00e4inen oli kirjailija. Meit\u00e4 opiskelijoita oli kaikkiaan viisi. Menin pikkusiskoni kanssa parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevalle osuuskaupalle aina y\u00f6ksi nukkumaan ja tulimme sitten p\u00e4iv\u00e4ksi takaisin huvilalle. P\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4 k\u00e4vimme virpomassa l\u00e4heisiss\u00e4 taloissa matkan varrella ja saimme lahjoja. Suomen ja Neuvostoliiton raja oli aivan vieress\u00e4, m\u00e4en takana. Meit\u00e4 varoitettiin, ettei tiet\u00e4 saa menn\u00e4 sinne p\u00e4in ollenkaan. Olimme huvilalla sen kev\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>

\u201cIs\u00e4ni muutti perheens\u00e4 sukunimen Makkarasta Siilasmaaksi, mink\u00e4 kustannuksiin min\u00e4kin osallistuin v\u00e4hill\u00e4 roposillani. Helsingiss\u00e4 k\u00e4vin Aleksis Kiven kadun kansakoulua, silloin Pohjoismaiden suurimmassa. Sain stipendin viimeisell\u00e4 luokalla, minut palkittiin pienell\u00e4 rahasummalla tililleni Ty\u00f6v\u00e4en S\u00e4\u00e4st\u00f6pankkiin. Teimme tuhansia kirjekuoria kotonamme p\u00e4ivitt\u00e4in saadaksemme k\u00e4ytt\u00f6rahaa. Tienasin 13-vuotiaana rahat ensimm\u00e4iseen polkupy\u00f6r\u00e4\u00e4ni tekem\u00e4ll\u00e4 niit\u00e4.\u201d\u00a0<\/p>

Elli k\u00e4vi keskikoulun kolmivuotisessa Helsingin Koelyseossa. \u201cYleens\u00e4 keskikoulu kesti viisi vuotta, mutta t\u00e4m\u00e4 oli koelyseo, ja kolmivuotinen, jossa melkein kaikki j\u00e4iv\u00e4t kerran luokalle, niin min\u00e4kin viimeisell\u00e4. Keskikoulussa olin koripallo- ja pes\u00e4pallojoukkueissa ja k\u00e4vin koripallokurssin Vierunm\u00e4en Suomen Urheiluopistolla. Olen tyk\u00e4nnyt urheilusta ja my\u00f6hemminkin harrastanut.\u201d<\/p>

\u201cV\u00e4lill\u00e4 k\u00e4vin Tabe Slioorin mannekiinikoulun. Siell\u00e4 opetettiin kaikkea muutakin kuin poseeramista ja k\u00e4vely\u00e4. En aikonut mannekiiniksi, mutta tulin koulutuksesta itsevarmemmaksi.\u201d<\/p>

\u201cEl\u00e4m\u00e4nty\u00f6ni tein Pasilan konepajalla 30 vuoden aikana. Hain t\u00f6ihin sen toimistoon heti keskikoulusta p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni. Keskikoulun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 k\u00e4vin paljon tanssimassa eri paikoissa. Eniten tykk\u00e4sin Savolaisen Osakunnan tansseista, jossa soitti Halen Twins -orkesteri. Siell\u00e4 tapasin tulevan aviopuolisonikin, Nissen. Kesken seurusteluni l\u00e4hdin Lontooseen yst\u00e4v\u00e4ni Signen kanssa opiskelemaan kielt\u00e4 piikomalla. Matkustimme sinne Wellamo-laivalla, joka oli alunperin suomalainen, mutta jo silloin sotakorvauksena Neuvostoliitolle luovutettu. Ateriaksi tarjottiin useita keitettyj\u00e4 kananmunia.”<\/p>

Olin siell\u00e4 vain 7 kuukautta, koska Suomeen oli tulossa kes\u00e4ll\u00e4 olympialaiset ja ik\u00e4v\u00e4kin jo oli, vaikka sijoitusperheeni oli tosi kiva ihanine 1- ja 5-vuotiaine tytt\u00e4rineen. Perhe oli juutalainen ja mies kuului vapaamuurareihin. Oikeastaan painavin syy paluulle oli, ett\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ni Signe halusi l\u00e4hte\u00e4 jo ja olihan se mukavampi palata yhdess\u00e4, vaikka my\u00f6hemmin harmitti, ett\u00e4 l\u00e4hdin. Koko vuosi oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 olla.\u201d<\/p>

\u201cLontoosta palattuani jatkoin ty\u00f6skentely\u00e4 Pasilan konepajalla ja seurustelua miesyst\u00e4v\u00e4ni Nissen kanssa. Naimisiin menimme vuonna 1955. Sit\u00e4 ennen olimme vuoden kihloissa. \u201dMeid\u00e4t vihki nuorisopappi Launis T\u00f6\u00f6l\u00f6n kirkossa, koska olin p\u00e4\u00e4ssyt siell\u00e4 ripille. Muistan, kuinka h\u00e4n lohdutti meit\u00e4: Hyvin meni! Teimme h\u00e4\u00e4matkan Turkuun ja Naantaliin. Ensimm\u00e4isen y\u00f6mme vietimme Turussa Hampurin P\u00f6rssiss\u00e4. Halusimme y\u00f6py\u00e4 siell\u00e4, koska Kekkonenkin oli siell\u00e4 y\u00f6pynyt.\u201d<\/p>

\u201cEnsimm\u00e4inen kotimme oli It\u00e4-Helsingin Tienhaaran kattohuopatehtaan alueella, rapattu omakotitalo. Nisse oli silloin laboranttina ko. tehtaassa. Siell\u00e4 asuessamme syntyi ensimm\u00e4inen lapsemme, ihana Aaro-poika, vuonna 1957. Seuraava lapsi, suloinen Maria-tytt\u00f6, syntyi vuonna 1965, kun asuimme Susitiell\u00e4. Kolmas lapsemme, s\u00f6p\u00f6 Tom, syntyi Roihuvuoressa vuonna 1969. Totesin, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulee varmaan pappi, koska h\u00e4n oli niin lempe\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen.\u201d<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Perheen matkoja Elli muisteli seuraavasti: \u201cMieheni ei yleens\u00e4 halunnut matkustaa ulkomaille. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n h\u00e4n tiesi jo muutenkin milt\u00e4 siell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Muutamiin maihin sent\u00e4\u00e4n matkustimme yhdess\u00e4. Aaron ollessa pieni teimme matkan Pyh\u00e4tunturille ja junalla Leningradiin. Alkuvuosina menimme my\u00f6s junalla Moskovaan koko perhe, paitsi Aaro. Marian ja Tomin ollessa jo hieman varttuneempia menimme junalla Norjan Lappiin. Sisarukseni Maire, Elvi, Kalevi ja h\u00e4nen vaimonsa Anja, Aini, Nisse ja min\u00e4 lensimme Israeliin ja k\u00e4v\u00e4isimme samalla reissulla my\u00f6s Egyptiss\u00e4. My\u00f6hemmin k\u00e4vin Nissen ja Tomin kanssa Lontoossa.\u201d

\u201cNisselt\u00e4 j\u00e4i aikoinaan vuosi vaille kemistin tutkinnosta, koska h\u00e4n teki y\u00f6ll\u00e4kin t\u00f6it\u00e4 ansaitakseen elannon. K\u00e4vi niin, ettei h\u00e4n osannut en\u00e4\u00e4 nukkua ollenkaan ja h\u00e4nen oli pakko lopettaa opiskelu. Silloin piti viel\u00e4 ottaa henkil\u00f6kohtaista lainaa opiskeluun ja oltava takaaja. Vuosien kuluttua h\u00e4n meni uudestaan opiskelemaan tilanteen parannuttua. H\u00e4n suoritti vuodessa Teknillisen korkeakoulun tutkinnon puukemian diplomi-insin\u00f6\u00f6rilinjalla. Koska mieheni oli p\u00e4ivisin paljon kotona lukiessaan, ajattelin min\u00e4kin, ett\u00e4 menen opiskelemaan ylioppilaaksi. Lapset olivat jo sen verran varttuneita ja is\u00e4 oli paljon kotona. Niinp\u00e4 pyrin T\u00f6\u00f6l\u00f6n yhteiskoulun iltalinjalle ja p\u00e4\u00e4sin. Suoritin sen kolmessa vuodessa ty\u00f6n ohessa iltaisin ja sain lakin.\u201d<\/p>

\u201c\u00d6ljykriisin seurauksena mm. tietervaa valmistava tehdas Novalit (vuoteen 1968 saakka nimell\u00e4 Semptalin) meni konkurssiin ja Nisse menetti ty\u00f6ns\u00e4. Olimme onnettomia ja suunnittelimme Australiaan l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Tomin ollessa noin vuoden ik\u00e4inen. Sinne muutti silloin paljon v\u00e4ke\u00e4 Suomesta. Passikuvat olivat jo valmiina, mutta sitten l\u00f6ytyikin ty\u00f6 ja my\u00f6hemmin oikein hyv\u00e4kin ty\u00f6paikka patenttihakemusten tutkijana Patentti- ja Rekisterihallituksessa.\u201d<\/p>

\u201cVanhempieni kuollessa j\u00e4i heilt\u00e4 perint\u00f6n\u00e4 Kotikumpu-niminen kes\u00e4m\u00f6kki tontteineen Kirkkonummen Evitskogissa. Nisse ja min\u00e4 lunastimme sen. My\u00f6hemmin isosiskoni Elvi tuli my\u00f6s osakkaaksi, mutta ik\u00e4vin seurauksin ja lopulta luopui siit\u00e4. Me olimme kaikki viikonloput yleens\u00e4 m\u00f6kill\u00e4.\u201d<\/p>

\u201cPihlajistossa asuessamme opiskelin Ty\u00f6v\u00e4enopistossa ja tein siell\u00e4 itselleni Tuukkalan muinaispuvun, jonka malli oli l\u00f6ydetty kaivauksilla Etel\u00e4-Savosta. Harrastin my\u00f6s silloin ensimm\u00e4isen kerran runoilua opistossa. Muistan – ja varmasti perheenikin muistaa – kuinka harjoittelin Kaarisiltaa, joka oli eritt\u00e4in vaikea lausuttava.\u201d<\/p>

Elli muutti perheineen Espooseen Kirkkoj\u00e4rvelle vuonna 1985. Elli totesi, ett\u00e4 alue on rauhallinen ja mukava asuinymp\u00e4rist\u00f6 viett\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin tulevat el\u00e4kep\u00e4iv\u00e4tkin Espoossa. M\u00f6killekin meno lyheni huimasti.<\/p>

\u201cEspoossa asuessani olin Espoon Ty\u00f6v\u00e4enopiston n\u00e4ytelm\u00e4piiriss\u00e4. N\u00e4yttelimme usein Lepp\u00e4vaaran n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 suomalaisia humoristisia n\u00e4ytelmi\u00e4, kuten esim. Tohtori K\u00e4m\u00e4r\u00e4isen vastaanotto. My\u00f6hemmin siirryin opiskelemaan runoutta, monta kymment\u00e4 vuotta.\u201d<\/p>

\u201cMieheni sairastui monenlaatuisiin sy\u00f6piin. H\u00e4n oli joutunut laboratorioty\u00f6ss\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n mm. kreosootti\u00f6jy\u00e4 ja muita myrkyllisi\u00e4 aineita, joiden vaarallisuutta ei silloin ymm\u00e4rretty. Niinp\u00e4 h\u00e4n suruksemme vaipui ikuiseen uneen toukokuussa 1987 ja on haudattu Espoon hautausmaalle sankarihautaan. H\u00e4n oli 16-vuotiaana lukion ohessa sotapalveluksessa Turun ilmatorjunnassa.\u201d<\/p>

\u201cMieheni kuoleman j\u00e4lkeen liityin lukuisiin yhdistyksiin ja aloin matkustella. Matkustin vanhimman poikani Aaron mukana etenkin L\u00e4hi-Id\u00e4n maihin, kun h\u00e4n toimi luennoitsijana ja asiantuntijana siell\u00e4. Vuosittain k\u00e4vin Lapissa vaeltamassa ja Vuokatilla hiiht\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Olen omilla ja eri yhdistysten j\u00e4rjest\u00e4mill\u00e4 matkoilla tutustunut yli 30 maahan.<\/p>

Tein my\u00f6s 3\u20135 p\u00e4iv\u00e4n py\u00f6r\u00e4retki\u00e4 aina Ahvenanmaata my\u00f6ten hyv\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ni Liisa Laineen kanssa. Kerran k\u00e4vimme Virossa ohjatulla py\u00f6r\u00e4retkell\u00e4. El\u00e4kel\u00e4isten yhdistyksiss\u00e4 olen my\u00f6s ollut mukana, niiss\u00e4 j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n kaikenlaisia matkoja mm. teattereihin, konsertteihin ja yleens\u00e4 kotimaan erilaisiin tapahtumiin. Vuonna 2014 olin Liisan kanssa Espanjassa pyhiinvaelluksella. Tavaramme kuljetettiin, mutta k\u00e4velimme itse.\u201d<\/p>

\u201cVuodesta 2019 alkoi terveydess\u00e4ni alam\u00e4ki. Silloin leikattiin rintasy\u00f6p\u00e4 oikeasta rinnastani ja sen j\u00e4lkeen kolmena per\u00e4kk\u00e4isen\u00e4 vuotena siihen on tullut verenmyrkytys. Vuoden olin v\u00e4lill\u00e4 terveen\u00e4, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna 2024 tuli j\u00e4lleen tulehdus jo kahdesti.\u00a0Olen selvinnyt kuitenkin niist\u00e4 tytt\u00e4reni Marian ripeiden otteiden ansiosta. Syd\u00e4melliset kiitokset h\u00e4nelle! Vuonna 2020 tuli ensimm\u00e4iset oireet nivelrikosta polviini. Vuosi vuodelta se on vain pahentunut. Olen kuitenkin viel\u00e4 k\u00e4ynyt sauvak\u00e4velyll\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in, mutta joka askeleella s\u00e4rkee. K\u00e4vely on hidasta ja ep\u00e4vakaata. Olen monet kerrat kaatunut kurjine seurauksineen, mutta ei anneta periksi.<\/p>

Tuskaa aiheuttavat my\u00f6s levottomat jalat ja kuulokin on pahasti heikentynyt. Asun yksin, mutta onneksi minulla on ihanat lapset, joilta saan apua, aina milloin tarvitsen. Eteenp\u00e4in on el\u00e4v\u00e4n mieli.\u201d<\/p>

\u201cSuoritin vuonna 2022 n\u00e4yt\u00f6sesityksen runojen lausunnassa, jossa arvioitiin esitykseni. Esityst\u00e4 puollettiin l\u00e4mpim\u00e4sti minun hyv\u00e4ksymiseksi Suomen Lausujainliitto ry:hyn. Olen esiintynyt useaan kertaan eri tilaisuuksissa runonlausujana ja tehnyt my\u00f6s oman runoesityksen.\u201d<\/p>

Elli kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n on edelleen mukana monenlaisessa Keski-Espoon senioreiden toiminnassa. Vuonna 2018 h\u00e4n oli mukana loppukilpailussa, jossa valittiin Espoon positiivisin henkil\u00f6. Toiseksi valittua Elli\u00e4 luonnehdittiin iloiseksi ja my\u00f6nteiseksi ihmiseksi, joka ei anna vastoink\u00e4ymisten lannistaa ja sellainenhan Elli edelleen on.\u00a0<\/p>

L\u00e4hteet:
Elli S\u00f6derlundin haastattelu hein\u00e4kuu 2024, jota h\u00e4n on itse my\u00f6hemmin t\u00e4ydent\u00e4nyt.
L\u00e4nsiv\u00e4yl\u00e4, artikkeli \u201dKuka kolmikosta on Espoon positiivisin? \u201dMinna Airamaa 30.11.2018.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Muistoja Viipurista Teksti: Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4n artikkeli aiheesta Keski-Espoon Sanomissa 3\/2024 Elli S\u00f6derlund on t\u00e4ydent\u00e4nyt kirjoitustaKuva: Pirkko Sillanp\u00e4\u00e4 Keski-Espoon seniorit tekiv\u00e4t retken M\u00e4ntyharjulle, Taidekeskus Salmelaan katsomaan Wiipuri-oopperaa 29.6.2024. Paluumatkalla Elli S\u00f6derlund muisteli Viipurissa k\u00e4yty\u00e4 sotaa ja evakkoretke\u00e4 Viipurista.\u00a0 Elli S\u00f6derlund os. Siilasmaa os. Makkara, syntyi Kivennavalla vuonna 1930. Makkaran perheess\u00e4 oli kuusi lasta ja Elli oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":21,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-1552","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1552","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1552"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1552\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1791,"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1552\/revisions\/1791"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/21"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/keskiespooseura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1552"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}