Melontaretkellä Lapissa

Teksti ja kuvat: Henri Korhonen, Keski-Espoo-seuran johtokunta  
Lyhennelmä Keski-Espoon Sanomissa 3/2026,

Teimme Tiera Laitisen kanssa melontaretken Lappiin 30.6.-14.7.2026. Aluksi ajoimme Viitasaareen Jurvansalon saareen, jonka uimarannalla olimme yötä. Kävimme katsomassa muistomerkin sillan pystyttämisestä ja sotaan lähteneiden muistokiven.

Seuraavana päivänä 1.7. jatkoimme pohjoiseen nelostietä. Kärsämäellä ja Pulkkilassa kävimme katsomassa Suomen sodan taisteluiden muistomerkit, joissa Sandels ja Fahlander olivat lyöneet venäläiset keväällä 1808. Kävimme Pulkkilan kirkossa sisällä. Sitten jatkoimme Simon kuntaan ja Kuivaniemeen, jossa oli kiva kotiseutumuseo. Vatungin kauniilla niemellä on myös laavu luontopolku sekä muistomerkki Krimin sodan ajalta 1855 englantilaisten maihinnousuyrityksestä alueelle. Illalla ajoimme Sodankylään, jossa kävin ulkona tutustumassa Sodankylän ulkomuseoon. Pihalla oli kattavasti esillä mm. karhun ja sudenloukkuja sekä niliaitta. Yövyimme Sodankylän Savikankaan uimarannalla, jossa kävin myös uimassa.

2.7.2026 jatkoimme pohjoiseen Vuotson kanavalle, jossa oli muistomerkki Vuotson kanavan rakentamisesta 1978–1981. Sitten jatkoimme Sompion luonnonpuistoon, josta oli tarkoitus lähteä melomaan Lokan tekojärvelle Muotkarovan saaren ympäri. Minulta puuttui vielä kolme saarta Suomen sadan suurimman saaren joukosta, Lokan altaan Muotkarova sekä Inarinjärven Mahlatti ja Kaamassaari. Lokan rantaan Valkia Silmävaaraan menevä tie oli kuitenkin pettymys. Pitkä tie meni lopulta niin töyssyiseksi, että jouduimme kääntymään ahtaalla metsätiellä ja palaamaan Sompionjärven rantaan. Helteisenä päivänä paarmatkin löysivät meidät liiankin hyvin. Muutimme suunnitelmaa ja päätimme huiputtaa Pyhän Nattasen, johon lähti suoraan Sompiontien vierestä patikointipolku. Kävimme huipulla ottamassa kuvia ja söimme eväitä. Oli kaunis päivä ja väkeä oli paljon liikkeellä. Maisemat olivat komeat Lokan altaalle sekä Kiilopäälle, Kaunispäälle ja Sokostin tunturille. Päästyämme takaisin päätimme yöpyä Sompionjärven rannalla olevassa kivassa retkeilypaikassa, jossa oli myös laavu, grillipaikka ja ulkohuussi.

3.7. lähdimme melomaan Lokan altaalle, joka on samalla Euroopan suurin tekojärvi. Meloimme aluksi Simunan maatilan ohi, jonka jälkeen aukesi varsinainen tekojärvi. Yhdessä vaiheessa matalapaine pyyhki yli ja nosti aallokkoa, mutta iltaa kohti taas tyyntyi. Meloimme yöksi Valkia Silmävaaran rantaan menevän tien päähän, jossa oli telttailuun sopiva kiva pieni ranta. Alueella oli myös merkitty hienosti, että Roomaan on paikalta 4000 km matkaa. Vieressä oli myös mökki ja piha alue, joka oli ilmeisesti varauskäytössä. Leiripaikalta näimme auringon laskiessa hienosti Muotkarovan ja Kelavaaran väliseen kapeikkoon. Kyseessä on siis kaksi saarta käytännössä tällä vedenkorkeudella. Virallisesti listaan on merkitty vain Muotkarovan saari, joka ilmeisesti ylemmällä vedenkorkeudella kuroutuu yhdeksi saareksi.

4.7. jatkoimme melontaa Muotkarovan ympäri myötäpäivään kiertäen. Kävimme maissa Muotkarovan etelärannalla, jossa näkyi erikoinen riukurakennelma. Myös poroja näkyi saaren rannoilla. Bongasimme erittäin mielenkiintoisen muistomerkin veden alle jääneestä Korvasen kylästä. Muutama kilometri etelään järven selällä oli vino torni, jossa oli kartta kyseisestä kylästä. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien rakentaminen 1970-luvun lopulla oli kipeä asia monille paikallisille, jotka menettivät kotipaikkansa tämän myötä. Korvasen kylän muistomerkki oli hyvä muistutus tästä. Lokan melonnasta tuli noin 30 km matka.

Pyrimme aluksi yöksi Ivalojoen rantaan, mutta valitettavasti koko joen alue oli tiukasti kielletty yöpymiseltä. Ajoimme hiukan pohjoiseen frisbeegolfradan varteen, josta löytyi sopiva paikka yöpyä.

5.7. ajoimme Veskoniemeen Inarinjärven rantaan, josta alkoi Inarinjärven melontaosuus. Veskoniemen satama oli täydellisen sopiva juuri Etelä-Inarin melontaan. Aluksi meloimme Mahlatin Vuoriaisen juurelle. Aurinkoinen keli vaihtui nopeasti matalapaineeksi, tihkusade ja tuuli siivitti patikointiamme Mahlatin korkeimmalle kohdalle. Vuoriaisen länsirinteeltä näkyi maisemia vähän paremmin järvelle. Varsinaiselta huipulta ei juuri näkynyt kuin puita. Sateen tyynnyttyä ja eväät syötyämme jatkoimme melontaa. Seulavaaran koilliskärjessä olevan pienen saaren kohdalla olevassa kapeikossa oli vesitaso mökin rannassa ja tuli eka kivikosketus kajakin pohjaan. Jatkoimme Palosaaren ja Nilisaaren välisestä kivasta kapeikosta eteenpäin. Sitten Vehersaaren ja Kalluudemsuain välissä oli myös perään hieno kapeikko. Oli kaunis ilta ja meloimme hyvällä säällä Ison Kapaselän yli Suovasaarille retkitukikohtaan. Yövyimme tuvassa iltapalan jälkeen. Yöllä paikalle tuli hieman meluisia ja kaljaisia kalastajia, jotka jäivät telttoihin ulos nukkumaan ja jatkoimme uniamme.

Seuraavana päivänä 6.7. jatkoimme kohti Ukonsaarta, joka olisi ollut kiva kohde bongata, mutta Ukonselällä oli todella liian kova noin kympin tuuli ja joka nousi koko päivän lisää. Meloimme Käyränokkasaarille ja teimme heti päätöksen palata suojaista reittiä Leviä Petäjäsaaren eteläpuolelta Hoikan Petäjäsaaren autiotuvalle. Tuuli nousi koko ajan ja kun rantauduimme autiotuvan rantaan, tuuli puhalsi kapeikossakin jo vaahtopäitä aaltoihin. Olimme tuulievakossa koko iltapäivän noin klo 15 alkaen seuraavaan aamuun asti. Tuuli nousi myrskylukemiin illan ja yön kuluessa, mutta onneksi tyyntyi aamuun mennessä. Hoikka Petäjäsaaren autiotupa, päivätupa ja grillikatos oli minusta monipuolisin ja paras näistä retkipaikoista, joita retken aikana tuli vastaan.

7.7. oli vuorossa Inarinjärven suurimman selän Kasariselän ylitys. Onneksi tuuli oli kohtalainen eikä liian kova, mutta silti aaltoa oli ihan tarpeeksi idän kaakon suunnasta, kun meloimme ensin Hillasaarten kohdalta kohti Vieppisaaria. Pääsimme suojaan, kun Pieni Kaamassaari ja Kaamassaari tulivat kohdalle. Pidimme tauon Katsomasaaren rannassa. Kapeikko oli kiva meloa saaren itäosaan. Satapetäjäselkä tuli vastaan ja Satapetäjänsaari oli retken itäisin piste. Sitten meloimme Taplasaaren Andreasnuoraan, jossa etsimme saksalaisten sodan aikaisia piikkilankoja, bensakanistereita jne. tuloksetta. Lahden rannoilla erottui kyllä vielä selvästi kiviä ja lahonneita parruja, jotka olivat selvästi olleet laiturin rakenteita. Meloimme Täyssinan rauhan rajakivelle, joka on vuosimallia 1595. Tämän jälkeen Kaikunuoran yli suoraan vastapäätä olevalle Kaikunuoran punaiselle tuvalle, jossa yövyimme. Kalastajapariskunta oli myös iltanuotiolla.

8.7. kävin aamulla melomassa läheiselle Tyllylahden retkituvalle, josta jatkoimme matkaa kohti Veskoniemeä. Pysähdyimme Ison Jääsaaren retkisatamassa, jossa kävin tutustumassa millainen paikka oli. Paikalla oli tilava kota mutta lähellä pienen kävelymatkan päässä oleva autiotupa oli hyvin pieni verrattuna Hoikan Petäjäsaaren autiotupaan. Varsinainen päivän pääretkikohde oli Korkia Mauran saaressa oleva jääluola, joka löytyi pienen hakemisen jälkeen. Kivien välistä meni pieni reitti eteenpäin ja tikkaita pitkin voi laskeutua luolaan, jossa näki lampulla jäätä, jonka päällä ehkä puoli metriä vettä. Luola oli kohtuukorkea ja muutamia metrejä pitkä sekä leveä jääalueeltaan. Illansuussa saavuimme Veskoniemeen, jossa samalla saavutin tavoitteeni. Nyt Suomen kaikki sata suurinta saarta oli melottu ympäri. 😊 Aloitin melonnan vuonna 2004 ja saaria on kertynyt pikkuhiljaa koko ajan lisää. Inarinjärven melonnasta tuli noin sata kilometriä yhteensä.

Yövyimme läheisen Mielikköjärven lintutornin läheisyydessä ja 9.7. kävimme tornilla katsomassa lintuja ja maisemia. Ajoimme Inarin kylälle ja kävimme tutustumassa Inarin kirkkoon. Kävimme myös Siida-museossa, jossa viimeksi kävin poikani Juliuksen kanssa 2019 retkellä. Siida-museo on hyvin laaja Inarinjärven ja saamelaisten historiasta kertova museo, jossa on ulkomuseo ja sisällä myös laajat näyttelytilat. Museon jälkeen patikoimme Pielpajärven erämaakirkolle noin kymmenen kilometrin matkan edestakaisin. Kävin uimassa Pielpajärvellä lammaspaimenten saunarannasta. Kirkko oli vaikuttava kokonaisuus. Piti avata ja sulkea luukut ikkunoiden edestä, kun meni paikalle ja lopussa taas sulkea nämä. Kirkko oli hyvässä kunnossa ikäisekseen ja edelleen käytössä silloin tällöin. Leiriydyimme Mutusjärven rannalle.

10.7. oli vuorossa Mutusjärven melonta, jossa meloimme Syrminiemen ympäri. Saksalaiset olivat kaivaneet kapeikon sodan aikana, joka erottaa tämän niemen mantereesta. Käytännössä kyseessä on siis saari, mutta tätä ei ole listattu viralliseen saarilistaan. Syrminiemen länsipuolella oleva Seitavaara oli komea näky järveltä nähtynä ja saimme juuri hyvän myötätuulen saaren länsiosaan. Pohjoispäässä löytyi hyviä hiekkarantoja, jotka soveltuisivat hyvin myös leiriytymiseen ja yöpymiseen. Pidimme evästauon yhdellä niistä ja sitten meloimme matkan loppuun. Syrminiemen ympäri tuli matkaa yhteensä noin 30 km. Tämän jälkeen ajoimme Inarin kylälle, jossa porot leppoisasti käyskentelivät kylän pääkatua eteenpäin ja kävimme näköalapaikalla linkkitornin kupeessa katsomassa järvenselälle, josta Ukko näkyi myös hyvin.

Yövyimme Kiilopään lähellä teltassa ja 11.7. kävimme patikoimassa Kiilopään huipulla, kun oli kiva sää. Patikoimme Kiirunapolun samalla, josta tuli noin 6 kilometriä lisää. Kiilopäältä oli hyvät näkymät ja oli paljon helpompi kohde patikoida kuin Pyhä Nattanen, joka sekään toki ei ollut vaikea. Kiilopää oli avotunturi ja laakea, toki tuulille hyvin altis kuten kaikki tunturit. Kävimme myös Kiilopään savusaunassa. Paluumatkalla kävin uimassa Vuotson kanavassa ja melomassa Porttipahdan tekojärvessä pikaisesti. Yövyimme toistamiseen Sodankylässä Savikankaan hyväksi todetulla uimarannalla.

12.7. kävimme tutustumassa Sodankylän mielenkiintoiseen vanhaan kirkkoon ja sitten jatkoimme matkaa etelään. Poikkesimme Pelkosenniemen kirkon pihalla ja Pelkosenniemen taistelun 1939 muistomerkillä. Sitten saavuimme Kemijärvelle. Kävimme kirkolla ja museon pihalla, jossa oli osuustoimintaliikkeen perustajan Hannes Gebhardin muistomerkki. Kävimme Kotavaaran näkötornilla ja sitten kävin melomassa pienen lenkin Kalkonniemen komealla uimarannalla. Oli hyvin tuulinen keli, joten en päässyt enkä ehtinyt kovin pitkää lenkkiä, mutta järvenselkä kuitenkin näkyi hyvin kirkolle asti. Kävimme patikoimassa Ämmänvaaran patikointipolun noin viisi kilometriä vaaran huipulla, joka oli kiva kohde myös. Mäntyvaaran taistelun muistomerkki 20.12.1939 tuli sitten vastaan. Näimme mielenkiintoisen bunkkerin Hunajamäen komentopaikan, joka oli avoin museo kaikille ohikulkijoille. Partisaanien murhaaman Niilo Einari Mannisen muistomerkki tuli myös vastaan matkan varrella, jossa poikkesimme. Kävin melomassa Kitkan kylässä Ala-Kitkan ja Yli-Kitkan välisen alueen kummankin järven puolella. Kiersin Hautasaaren ja Suusaarten ympäri. Suusaaren pohjoispuolella kävi kunnollinen tuuli ja oli ihan tekeminen lyhyelläkin matkalla ennen kuin pääsin salmen suojaan takaisin.

Yövyimme Suomussalmella Alassalmen taistelun muistomerkin lähellä. 13.7. jatkoimme Suomussalmen keskustaan. Hiljainen Kansa- muistomerkkiä oli kiva taas pysähtyä katsomaan, mitä uusia asuja nuket olivat saaneet. Kävimme Ilmari Kiannon patsaalla ja sain sattumalta tietää, että Turjanlinnaan olisi menossa yhteysalus kaksi kertaa päivässä. Kun oli oma kajakki mukana, tietenkin meloin sinne ja pääsin tutustumaan hyvin mielenkiintoiseen ja autenttiseen paikkaan. Ilmari Kiannon aikana kaksi kertaa tuhoutunut linna näkyi vaan peruskivinä mutta kirjailijan myöhemmin käyttämä mökki ja emännän tupa seinän toisella puolen olivat hyvin mielenkiintoisia. Suuri kiitos Kiannon tyttärentyttären miehelle, joka esitteli paikkoja ja kertoi näistä. Kävin myös tutustumassa meloen lähellä olevan Nietussaareen, jossa oli Kiannon komea hauta aidatun alueen sisällä. Kävimme tutustumassa Suomussalmen kotiseutumuseoon ulkoa ja näimme komeat talvisodan muistomerkit. Elias Lönnrot oli myös käynyt Suomussalmen nykyisessä ulkomuseossa, silloisessa Alanteen talossa ja Karhulanvaaran pappilassa runonkeruumatkoillaan 1831–1839.  

Kävimme myös Suomussalmen kirkon pihalla. Paluumatkalla ajoimme Kajaaniin, jossa kävimme Kekkosen kotitalon 1911–1926 pihalla katsomassa miltä nykyisin näyttää sekä kirkolla ja viereisellä Kekkosen muistomerkillä. Yövyimme metsikössä hiukan ennen Iisalmea päätiestä sivuun.

14.7. tutustuimme Iisalmen Koljonvirran museoreittiin ja museoon ulkoa päin. Sandelsin muistomerkki oli myös komea muutama kilometri kauempana museon alueesta ja kävimme tutustumassa Iisalmen kirkkoon ulkoa päin. Näimme myös kirjailija Juhani Ahon haudan ja komean hautakiven kirkon pihalla. Paluumatkalla jätin Tieran kotiinsa Hämeenlinnaan ja kävin vielä tutustumassa pikaisesti Hämeenlinnan kirkkoon sekä Sibeliuksen syntymäkotimuseoon