Södrikin kylän kantatilat rakentuivat lähiöiksi
Espoon keskus on vuosisatojen aikana kehittynyt Södrikin kylän viiden kantatilan maille. Espoon historiassa on 1433 ensimmäinen maininta kylästä nimeltä ”Soderrike” eli Södrik. Ruotsinkieliset kylien nimet Espoossa saivat suomenkieliset vastineet 1965. Södrik on nykyään Suvelan asuinalueen ruotsinkielielinen nimi. Suvelan alue käsittää vain osan entisistä Södrikin kylän kantatiloihin kuuluneista maista. Kantatilat ovat muuttuneet lähiöiksi, mutta niiden historia on tavoitettavissa Espoon keskuksessa olevien katujen ja alueiden nimistössä.
Södrikin kylä sijaitsi 1400-luvulla Espoonjoen rannalla vastapäätä Espoon kivikirkkoa. 1600-luvun asiakirjoissa Södrikin kylää kutsuttiin myös Kyrkbyksi, Kirkonkyläksi.
Nykyinen Tuomarila oli 1900-luvun alussa metsää sekä Domsin, Sunan, Dahlin, Jofsin ja Kirstin kantatilojen takamaita. Nämä palstoitettiin vaiheittain 1910–40-luvuilla. Tuomarilasta tuli suomenkielinen saareke ruotsinkielisen väestön keskelle.
Domsin kantatila
Domsin kantatila on sijainnut nykyisellä paikallaan vastapäätä kirkkoa Vanhan Lakelantien varrella ilmeisesti jo 1500-luvun alusta lähtien. Päärakennuksen jugend-henkisen nykyasu on 1900-luvun alkupuolelta, mutta runko on vanhempi. Doms on viimeinen vanhalla kylänmäellä säilynyt asuinrakennus, joka nykyään on Espoon kaupungin opetus- ja sivistystoimen käytössä.
Dahlin kantatila sijaitsi nykyisen Kylätorintie 5:n kohdalla Kirkkojärvellä. Tilan päärakennus paloi 1984. Kantatila oli alun perin sijainnut Grå-nimisenä Södrikin kylänmäellä Espoon kirkkoa vastapäätä. Se siirrettiin Kirkkojärven rannalle viimeistään 1800-luvun alussa, jolloin sen nimeksi muutettiin Dahl. Vuonna 1936 tilan osti Lindholmin sahan johtaja Elis Lindholm, joka peruskorjasi kaikki rakennukset ja pystytti uusia. Tila myytiin Espoon kaupungille 1973. Paikalla on nyt Kirkkojärven päiväkoti. Sen edustalla kasvava hyväkuntoinen ja kaunismuotoinen metsälehmus on useita satoja vuosia vanha ja rauhoitettu.
Dahlin kantatila sijaitsi nykyisen Kylätorintie 5:n kohdalla Kirkkojärvellä. Tilan päärakennus paloi 1984. Kantatila oli alun perin sijainnut Grå-nimisenä Södrikin kylänmäellä Espoon kirkkoa vastapäätä. Se siirrettiin Kirkkojärven rannalle viimeistään 1800-luvun alussa, jolloin sen nimeksi muutettiin Dahl. Vuonna 1936 tilan osti Lindholmin sahan johtaja Elis Lindholm, joka peruskorjasi kaikki rakennukset ja pystytti uusia. Tila myytiin Espoon kaupungille 1973. Paikalla on nyt Kirkkojärven päiväkoti. Sen edustalla kasvava hyväkuntoinen ja kaunismuotoinen metsälehmus on useita satoja vuosia vanha ja rauhoitettu.
Domsin kantatila
Jofsin kantatila
Jofsin kantatila sijaitsi osoitteessa Ratavallintie 19 nykyisen ylikulkusillan paikalla. Jouppi-nimisiä katuja löytyy alueella, jolla oli Jofsin tilan peltoja. 1980-luvulla palanut tilan päärakennus sijaitsi nykyisen rautatien pohjoispuolella lähellä radanylitystä. 1900-luvulla lähistön suomenkieliset asukkaat kutsuivat taloa nimellä Joussi, mutta asemakaavan paikannimissä on käytetty vastinetta Jouppi.
Jofsin kantatila
Kirstin (Kirstins) kantatila
Kirstin (Kirstins) kantatila tuli Segersvenin suvun omistukseen 1897. Suku myi 68 hehtaarin tilan Espoon kauppalalle. 1965, jonka jälkeen myyjä, Karl-Erik Segersven sai viljellä maitaan vuoteen 1970.
Viimeinen päärakennus nykyisen Kirstinmäki 8:n kohdalla oli vuodelta 1914 ja purettiin 1970-luvulla. Kirstinmäellä kasvava tammi on yli 160 vuotias ja rauhoitettu. Vanhojen lehtitietojen mukaan puu olisi siirretty Kirstin tilan pihapiiriin Kilonmalmilta 1851. Tilalla asutettiin 1900-luvun alussa kiinalaisia työmiehiä, jotka venäläiset olivat tuoneet metsänhakkuuseen Helsingin maalinnoituksen rakentamisen yhteydessä. Sota-aikana tilalla pidettiin venäläisiä vankeja.
Kirstin (Kirstins) kantatila
Sunan kantatila
Sunan kantatila Espoonjoen rannalla (Vanha Lakelantie) oli ollut Weckströmin suvun hallussa vuodesta 1662. Tilaan oli kuulunut 1920-luvulla noin 180 hehtaaria. Vuodesta 1961 lähtien maat olivat olleet vuokralla Kirstin isännällä Karl-Erik Segersvenillä.
Suku myi lähes 100 hehtaaria käsittävän Sunan ja Backasin tilat Espoon kauppalalle 1965. Näille maille rakennettiin myöhemmin Kirstin pientaloalue. Päärakennus purettiin ja jäljellä on vain valkoinen 1900-luvun alkupuolella rakennettu navetta, johon Kuvataidetaloyhdistys Suna ry on jo pitkään suunnitellut perustaa taidekeskuksen. Espoonjoen rannalla Lagstadin kotiseututalon pohjoispuolella on tilalle kuulunut savusauna, jonka sanotaan olevan Suomen vanhin paikallaan säilynyt savusauna. Sen päädyssä on vuosiluku 1839. Rakennusta hallinnoi nykyään Kuninkaantien Saunaseura ry.
Espoon keskuksen kehittäminen oli 1960-luvulta lähtien kirjattu tärkeäksi kuntasuunnittelukohteeksi. Rakentamista seurasi aluerakentamistoimikunta, joka seurasi Suvelan toteuttamisen laatutasoa. Toimikunta kävi keskusteluja sopimuskumppaneiden kanssa rakentamisen laadusta. Vuonna 1975 perustettiin Espoon keskustan rakentamisprojekti.
Nykyisin Espoon keskukseen kuuluvat Kiltakallion, Kirkkojärven, Saarniraivion, Sunan, Suvelan ja Tuomarilan osa-alueet.
Pirkko Sillanpää
Lähteet:
Arkisto:
• Espoon kaupunginmuseo, kuva-arkisto.
• Keski-Espoon Sanomat 1/1989-2/2016
• Elämää lähiössä, Riitta Astikainen, Riitta Heiskanen ja
Raija Kaikkonen, Helsingin Sanomat 1997, Sulkava.
• Maisala Pertti 2008. Espoo- oma lukunsa, Kaupunkisuunnittelun,
kaupunkirakentamisen ja kaavoitushallinnon kehitys vuoteen 2000,
Vanha-Espoo. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus.
• Sillanpää Pirkko, Laakso Tommi 1998. Kivikauden kylästä
kaupunkikeskukseksi. Keski-Espoo -seura. Jyväskylä.
Sunan kantatila